1.7.07

Hän puhdisti huoneen lattian, ensin harjalla ja lopuksi kuuraamalla. Hän tyhjensi hellan pesät ja tuhkaluukun tuhkasta ja palamattomista kekäleistä. Hän huuhteli laskiämpäriä kunnes se ei haissut niin pahalta, irrotti tahriintuneet hyllypaperit ja levitti sijaan uudet. Varpailleen nousten hän koetti huoneen ainoan kaapin päällystä ja sai sormiinsa harmaata, tahmeaa pölyä. Se saisi jäädä myöhemmäksi, kuten ikkunat. Niitä peitti täplikäs lika, mutta sateen ja pyörteilevän tuulen vuoksi niiden peseminen nyt olisi mieletöntä. Vuodevaatteiden tuulettaminen olisi kovasti rauhoittanut hänen mieltään, olisi ollut hyvä antaa niiden olla kokonainen päivä kirkkaassa, viileässä ulkoilmassa ja sitten piiskata ja harjata ne perinpohjaisesti. Sateen vuoksi hän tyytyi puistelemaan niitä ovella miten taisi. Pedattuaan sänkyyn puhtaat lakanat hän ripusti pukunsa naulojen ja narun avulla huoneen nurkkaan ja pingotti ylimääräisen lakanan niiden eteen. Olisiko nyt levättävä vai yritettävä löytää itsestään lisää tarmoa? Kahvin keittäminen, kaikki siihen liittyvä puuhailu ja tulen äänet, olisivat suloisesti jouduttaneet kodikkuutta ja oman huoneen tuntua, mutta kahvi saattaisi karkoittaa levon kiihdytetystä mielestä. Hän istuutui sängylle ja yritti tunnustella ajatuksiaan ja tunteitaan. Oliko ympäristö toisenlainen ja hän itse sama, vai oliko jokin muutos käynnistynyt myös hänessä. Hän tunsi ikään kuin säpsähtävänsä, liikahtavansa nopeasti, mutta niin, että vaikutus oli päinvastainen. Oli kuin hän olisi säpsähtänyt rauhallisempaan asentoon, kuin jokin hänessä olisi lähes huomaamatta laskeutunut, jäsenet, luut ja jänteet löytäneet edullisemman, vähempiä ponnisteluja vaativan aseman suhteessa toisiinsa. Muutos ei voisi olla huonompaan suuntaan. Hän ei osannut sanoa mihin varmuus siitä perustui. Tai osasi sittenkin: se ei perustunut mihinkään. Mikään tässä huoneessa ei asettunut sen takeeksi, ei punainen, pinttynyt ja hangattu emalivati, eivät ikkunalasien väliin viileään pantu voi ja maito, ei sivustavedettävä puusohva. Niissä kaikissa tuntui asuvan matalan vireyden tila, jonkinlainen perustava, vastaanottava tyhjyys, kenties uteliaisuus. Makaamaan asettuessaan hän saattoi nähdä ikkunasta puiden latvat ja reunoilta kirkastuvan, punertavan taivaan. Tämän huoneen temperamentti oli hänelle tuntematon, sillä hänen temperamenttinsa ei vielä ollut kiinnittynyt siihen. Hän ei tiennyt, millaisia hänen seuraavat mielenliikkeensä olisivat ja mikä ne aiheuttaisi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Pau,

Enpä tiedä mitä tykkäät tällaisista haasteista, mutta kohtapa tiedän... Ota vastaan tai älä, kumpi vain.

Haaste löytyy täältä.

Toivottavasti samoilla tanssitunneilla kanssasi käyvä O. on muistanut kertoa terkkuja, joita sulle hänen mukanaan olen lähetellyt.

Aurinkoa & hyvää mieltä,
a.