16.11.07

Kylmäpihlaja

"Jäiset punaiset marjat suuhun, niin että ne jonain päivänä sulavat. Että jaksaisimme odottaa sitä päivää jolloin näemme sinut ja ymmärrämme kaiken. Että jaksat Kylmäpihlaja seistä sielun maisemassa ja sanella, rauhallisesti, sitä mitä hitaasti virtaileva mahla suonissasi tietää. Sillä talven hidas viisaus ainoana voi auttaa. Kesän tullessa kaikki kukkii silmänräpäyksessä ohi silmien ja surisee korvissa, siksi ei kesä nyt tulekaan, ei sinulle Kylmäpihlaja eikä minulle tässä allasi marjoja suussa. Yritän maistaa tämän maiseman silmieni takana ja yritän maistaa tämän todellisen maailman, se maistuu pakkaselta, se tulee sisäänhengityksellä sisään. Annoit minulle pitkän palmikon ja hidasta viisautta, jota en osaa arvostaa. Anna minun seistä tässä kylmässä maisemassa palelemassa ja sitten kävellä edestakaisin etten palelisi ja anna runkosi vasten, niin kuin minäkin annan ja painaudun. Niin yritän antaa ja painautua, ettei jää olisi kuitenkaan ikuinen, ainoastaan pitkä. Että saisin elämän jäseniini ja että suuni sulattaisi. Olen toivoton ja kunnoton ja sinun juuriesi oikeuden mukaan ahmaisema, jäädyn mukanasi yöllä. Tai jäisessä maisemassa jäädyn kun en ajoissa ymmärtänyt. Mutta sitten jokin hidas virtaa lähellä olennon sisällä rungossa ja vaatii sen kunnioituksen joka sille kuuluu. Odotus, Kylmäpihlaja."

Ei kommentteja: