16.9.08

Laiskurin päivät kuluvat kylmän ja lämpimän vyöhykkeen välillä liikkuessa. Kuin kissa hän haluaa nukahtaa, mutta vain hetkeksi kerrallaan. Ei hän halua vaipua pois maailmasta vaan säilyttää siihen yhä näköyhteyden. Unen rajalla hän mietiskelee unta ja valvetta. Hän kysyy itseltään loputtomasti: mikä minut tässä pitää? Miksi en vajoa lämpimän pielukseni läpi, miksi en singahda ilmaan? Miksi vereni kiertää ja lämmittää ja jäähdyttää minua?

3 kommenttia:

Matroskin kirjoitti...

Kävin kylässä blogissasi, me tunnetaankin oikeassa elämässä. Miksi kaikki tekstisi linkkiytyvät, kun kursori menee päälle?

ege kirjoitti...

Hei Bau! Veikö Italia kielen?

pau kirjoitti...

kyllä valitettavasti, hibernaatio.