11.3.06

vihreä kajastus ja purppurajuoru

"Saat käyttää kaikkea mitä sinulla on
matolla, käsiesi ulottuvilla, esineitä

joskus katsot taaksepäin kohti viime kevättä
sen tavoittaa ääripisteiden kautta, milloin jokin tuntui päättyvän
ja mikä nousee keväästä kuin kivipaasi tai jääpaasi
se iltapäivä kun joku oli tehnyt rannalle pienen stonehengen,
siinä oli vihreä kajastus joka ei ollut jään väri,
se ei ollut veden väri, ei ilman eikä auringonpaisteen väri
vihreä väri joka syntyi sillä hetkellä

Saat käyttää kevättä joka sinulla on
oli, sinulla oli jokin tapaa elää silloin, etkä tiedä
kuinka selvisit, et tiedä, kuinka pelkäsit
etenit juhlasta toiseen.
Hyppäsit juhlatalosta, päkiäsi kosketti kadun pintaa,
ponnistit uudelleen, hyppäsit suureen kivitaloon.

Otit tavaksi istua portailla ja juoda aamukahvisi siinä
se muistutti keskustelua vaikka keskustelua ei ollut
joskus naapurin mies ajelehti hitaasti sinua kohti
aalto löi terassin kaiteeseen samalla hetkellä
kun silmäsi alkoivat harhailla riveillä ja vaihdoitte nuo sanat:
tuo puu. Tämä terassi. Miten harvoin tässä istuu kukaan.
Mitä sinä luet. Luen kaunista tarinaa haikailusta, merestä,
jokaisen omasta lapsuudesta, ahdistuksesta, ahdistuksesta

Saat käyttää terassia joka sinulla on.
Sinulla. Se tapa jolla hahmosi liikkuu yhteisessä tilassa
käpertyy asennoista mukavimpaan, sanoo: otan tämän.
Pihakeinun, hitaan keinunnan, keinuvat varjot,
lintujen pyrstöjen keinunnan.

Sohvan, Prinssi Kaspianin, purjehtimisen, Shakespearen,
Käytöksen kultaisen kirjan, kaikki asioista vieraimmat,
pölyisimpänä kevätpäivänä, sillä tästä lauantaista ei tullut
sellaista kuin suunnittelit. Äkkiä olet kuumeessa.
Äkkiä he alkavat siivota ja kirjapinoja on kaikkialla.
Löydät kirjan, jota et ole koskaan ennen nähnyt,
vaikka se on ollut siellä kaikki nämä vuodet
kirja jonka yllätys on pienuudessaan suuri

Saat käyttää kaikkea mitä sinulla on,
purppurajuorun lehtiä, kädentaidon oppaita

miten sormesi oppivat tunnustelemaan.
Mitä ne juuri nyt haluavat kertoa, kenelle.
Miten kietouduit kukikkaaseen lakanaan
ja menit ulos äidin luokse, kasvimaalle,
halusit olla joku toinen. Samalla ymmärsit, mitä olet
ihmistytär, tallovat jalkapohjat ja suuri halu kertoa."

4 kommenttia:

Tarhuri kirjoitti...

Pau, keväisin sydän alkaa väristä.

Halaus.

Kiva kun lisäsit minut linkkilistaasi.

Pauliina Haasjoki kirjoitti...

tokihan linkitin.
aamu alkaa väristä - aika usein sellaisesta laventelinvioletista, jonka tosin näen harvoin, kun nukun niin myöhään.

s kirjoitti...

lopulta kaunista kielta netista

s kirjoitti...

hyvaa huomenta!