11.12.08

Suuri punaruskea kukkaruukku on käännetty nurin ja istuu lumessa kuin kurpitsa, pihan laitimmaiset, korkeat lehdettömät puut ovat täynnä lintuja, lumi putoilee pyyhkeinä tai lehtipinkkoina räystäältä. Olen ollut hyvällä tuulella jo kauan, ehkä koko elämäni, en ole varma minkä ikäinen olen. On keskipäivä.
Takapihan ovi jää raolleen, kengännauhat on sullottu kengän sisään, ei solmittu, jäljet jäävät lumeen. Lämmin karkaa ulos, kädet puuskassa palelevat vähän, aika ei kulu juuri ollenkaan kun puiden välistä katsotaan tuonne missä ovat pellot ja metsä. On vielä matala joulukuun päivä.
Joku on vanhempi, toinen nuorempi, kuljemme puoliunessa. Tulee talvipäivänseisaus, pieni koira on syntynyt ja sitä odotetaan enemmän kuin joulua. Odotan vielä jotakin ennen kuin herään. Keinahtelen hiljaa onnekkuudessani enkä tiedä miten vanha olen. Osa lumesta sulaa, sitten tulee jälleen yö ja antaa uutta.

1 kommentti:

Mark Mywards kirjoitti...

Moi pH
tänä matalana päivänä oli minun syntymäpäiväni, joten japaniksi persikka.
Esikommenttini on että muista minua kun luet Suuren Runokilpailun tavaraa ja lue myös kehittyvää blogiani edes cerran.
Kommenttini tulee sitten kun löydän sinun esikommenttisi 'logistani'.
Piti Sanoa että logit ovat vuoden päästä selkeää trajunnanvirtaa eivätkä kouluaineita kuten nyt.
Momo
jannesilvennoinen@logspot.com