25.12.05

huomautus edelliseen

tyttö joka kävelee kuin animoituna on Jan Svankmayerin Liisa ihmemaassa. Liisa on sekä ihminen, tyttö, että nukke. Monenlaisia esineitä on animoitu, mutta myös ihmis-Liisan liikkeet näyttävät ajoittain nykiviltä ja epätodellisilta, ikään kuin niiden jatkuvuus ei olisi ollenkaan itsestään selvää vaan jotain, jonka vain näemme niin. Roope (tai joku muu seurueesta) epäili, että ruutuja olisi ehkä voitu poistaa. Nykyään se olisi helppoa tietenkin, jollakin digitekniikalla josta en sen tarkemmin tiedä, mutta 80-luvulla...

En hyväksynyt sitä, että Liisa herää lopussa unesta. Hänen ei olisi tarvinnut nähdä seikkailujaan unessa, sillä niiden kuvasto, logiikka ja maantiede oli täsmälleen leikistä, esineitä animoitiin juuri niin kuin leikkivä lapsi animoi, koko ihmemaa mahtui taloon sisälle niillä laajennuksilla, joita leikin keinoin saa tehtyä tilaan - ja jota mielestäni edustaa myös Tarkovskin Stalker, jossa matka pitenee huomattavasti kun ei ole lupa kulkea suoraan vaan mutterinauhan viitoittamaa tietä.

Ei kommentteja: