Rajasin silmäni mustalla

"Rajasin silmäni mustalla.
Peilimaailmassa oli valoisaa, piti ollakin
että saatoin vetää viivan ripsien rajaan
ja sisä- ja ulkopuolen rajaan
ja silmäluomen sisäpinta on kostea, väri leviää siihen kuin
laveeratulle paperille, se on todellakin jo sisäpuolella minua
koska se on niin kostea. Väristä jäi pieniä mustia hippuja minun
silmiini, itse väri todellakin oli aineellista ja piiloutui silmään.
Peilimaailmassa oli valoisaa ja kun hetken ajan oli katsonut
itseään silmiin, mustiin silmiin, ne eivät enää olleet niin mustat
ja väriä saattoi lisätä. Vaihtelin, näytin nuoremmalta, paljon
nuoremmalta ja minulla oli toisenlainen elämä. Sillä minulla
joka katseli peiliin ei ollut mustalla rajattuja silmiä vaan
sillä minulla joka katseli peilistä oli. Se ei ollut naamio
koska se ei peittänyt. Kun olin odottanut tuota hetkeä olin
tuntenut että menen jonnekin ja viivyn siellä jonkin aikaa.
Niin olikin. Kun tulin sieltä pois silmissäni oli edelleenkin
pieniä mustia hippuja. Ihmettelin tuota, miten silmieni pinnasta
oli äkkiä tullut pinta. En tiennyt mistä tämä maali on tehty enkä
tiennyt onko se tehty samalla menetelmällä kuin aavikolla,
muistin nimittäin miten tuareginainen rajasi mustalla silmänsä
ja tyttärentyttärensä silmät. Sitten hän istui vaiti ja käyttäytyi
hyvin jokaisella hengenvedollaan.
Kun olin odottanut tuota hetkeä olin tuntenut
että tapaan tänään itseni. Niin olikin.
Emme kertoneet toisillemme vielä kaikkea."