vieras elämä

Seison keskellä huonetta kädessäni kupillinen teetä, on aamupäivä. Elämäni muuttuu vieraaksi reunasta alkaen.
Vieraus etenee sitä pitkin, se ei vielä ulotu kaupunkiin. Kuvittelin aina että kaupunki on jotain muuta, nyt se on jotain muuta. Että se pysyy ikuisesti tuntemattomana ja että sinne astuessaan on itse joku toinen. Vieraus saavuttaa aamupäivän ja irrottaa sen, ojentaa sen kohti sitä tyhjää aurinkoista tilaa joka toisena aikana oli aamupäivä. Siihen kuuluivat kahvilat joiden ovissa kilahtaa kello ja joissa istuu joku murtunut. Jonkun murtuneen läsnäolo on väistämätöntä siellä.
Ja mielikuvassa, jossa on kirjapinoja, on aina myös suru. Muistelisin, että ne kirjapinot lähes kannattelivat kattoa siinä, vieras elämä oli huterasti rakennettu koska kuvittelin että ihmiset sinä aikana ovat jo kuin pylväitä, ylettyvät kirjapinojen lailla ylös asti ja kannattelevat kattoa. Heidän liikkuessaan kaikki romahtaa eikä se ole heille ongelma. Kuvittelin kaupunkilaiset sellaisiksi. Kuvittelin että kun astun kaupunkiin ja kaupungin portti suljetaan takanani minusta tulee sellainen.
Naapuri katsoo minua silmiin hetken ajan, hän on alhaalla kujalla, minä olen ylhäällä kivijalan päällä kädessäni kuppi teetä, ja vieraassa kuvitelmassa hän olisi ehkä murtunut ja tulossa luokseni viinipullon kanssa ja siitä alkaisi kertomus ja jokin laivamatka ja joku uppoisi ja voisi niin rajusti pahoin että menehtyisi. Keskellä on tuttu naapuri ja reunoilla on äkkiä purjelaivojen ajan koko julmuus. Tai jäätävän kylmä junamatka tai sietämätön kohtalo despootin rinnalla tai orpous ja hyljeksittynä eläminen. Tai sitten vain joku joka työskentelee toimituksessa ja tulee tapaamaan rakastettuaan joka polttaa tupakkaa ja vetää sukkia jalkaansa sängyn laidalla, ja joku joka kuuntelee radiota yöllä tai kirjoittaa ystävälleen sähkeen jossa vaatii tätä tulemaan heti jos ei tahdo tunnolleen ystävänsä itsesurman hirvittävyyttä. Tämä kaikki on luultavasti lähtöisin niistä kirjapinoista, tai julisteista seinillä. Eikä edes niitä kirjapinoja tai niitä julisteita ole olemassa.
Kun elämäni muuttuu vieraaksi, se muuttuu läpinäkyväksi ja sen läpi näkyvät sarjana kaikki menneet kuvitelmani elämästä. Mitään siitä ei todellisuudessa ole olemassa.
Mutta kuvittelin aina, että edessäpäin olisi toiseksi muuttuminen, että en tulisi olemaan tämä. Kuvittelin, että jonakin päivänä tulisin elämään vieraassa elämässä, ja että vieraassa elämässä olisin tuttu kaiken vierauden kanssa, liikkuisin siinä kuin henki, onnettomuusalttiina ja neuvokkaana kuin ihmistä suuremmat jumalat.