15.11.05

Onko kaikki jo sanottu? Eikö?

Olo on jotakin mahdollisimman laajaa ja mahdollisimman tarkkaa, pinnistetyn hetkellistä ja paikallista, lähes mitä tahansa mutta juuri nyt juuri tätä. Olo on myös henkilöhistoriallinen kerrostuneisuus, se, että muistaa muistaneensa monesti, se että kokee kokeneensa aina jo ennenkin. Kuin myytillä silläkään ei ole alkuperäistä esitystä. Jostakin merkillisestä syystä sille ovat tyypillistä pensasaidat ja tiilitalot. Kasvoin maaseututaajamassa, joka muistutti rakenteeltaan esikaupunkia.

Jostakin on alotettava, jonkinlaisesta selityksestä joka avaa tilanteen: minä tuotan tässä tekstiä. Esittäydyn tekstin tuottajana. Tämä yksilöityminen on niin mahdollista juuri siksi, että niin monet haluavat tehdä sen.

Alla vihreäpuisen puun, kuka tahtoo istua...