17.6.07

Käsitysaika

Ajan yksiköillä on vastineensa ihmisen mielessä ja ne pitäisi asettaa kohdakkain. Kuin käsittelisi suurta pöytää jossa on kytköksiä ja liitoksia. Jokainen viikko on ulvahduksen veroinen. Miten liukuvasti se meni. Se meni kaarevasti alta. Kosketin yhdellä kirjaimella yhtä kirjaintasi ja oli se hyvä niin, en ole kiittämätön. Lehtevät puut ja
En unohda. Suru luottamuksen vakaajaksi ja sitten luottamus vakaamaan pientä venettä, suru voi sitten olla sen nimi tai yhden köysivyyhdin nimi siinä, sillä näköala on suuri pienestä veneestä. Takila ja aika. Vinssi ja aika. Ajatukset joita toivottavasti en unohda. Tai jotka eivät putoa ruumiista. Vyyhti ja luottamus. Keinuvat vedet ja

7.6.07

13.1.1994

Illalla satuin kuulemaan
kun vanha henki puhui ohi mennessään.
Se sanoi: "Työn laiminlyömisestä on vähemmän haittaa
kuin sen tekemisestä haluttomasti.
Aika odottaa tyyntä laiskuria."

Minä kuuntelin ja käänsin selkäni
kynälle ja pöydälle ja lampulle
ja tulin tyytyväiseksi ja menin nukkumaan.

Unet olivat vaihtelevia
ja tuskin muistettavia
ja sisälsivät lempeitä kehotuksia.
Aamulla niistä sukelsi nuori henki
ja istui olallani koko päivän.

Tulin levottomaksi ja kun kuljin kotiin
nuori henki huomautti siitä.
"Olet levoton. Jos näkisit vähänkin,
tietäisit, että sinua vaivaa halu tehdä.
Jos et tee itseäsi
jäät tekemättä."

Minä kuuntelin ja tulin tuskastuneeksi
ja katselin peilistä ja rypistin kuvani
sitten kirjoitin jotain ja kirjoitin lisää
ja mietin lujasti ja päädyin tulokseen
ja tulin tyytyväiseksi ja menin nukkumaan.

Unet olivat tuskin muistettavia.