22.12.06

seisaus

aikoinaan minä päätin että minun kulttuurissani vietetään talvipäivänseisausta. aloin tuoda sen luokse kaikenlaista ritualistista.
minulle käveleminen oli aina melko ritualistista, ja kerran muistan taivaan olleen minulle niin suosiollinen että talvipäivänseisausta peitti valkoinen sumu, ja pientä suojeltua metsää ympäröivää peltoa jää ja kova lumi, ja sain mennä hukkaan pellolla.
sen jälkeen etsin toistuvasti sitä sumua ja ajattelin, että ilman sitä talvipäivänseisaus on jotenkin vajavainen.
ja ajattelin että ilman oikeanlaista peilin kirkastumista talvipäivän seisauksen jälkeinen aamu on jotenkin vajavainen.
suojeltu metsä oli suojeltu, muinaismuistoalue, se oli kerran lahjoitettu minulle ja sanottu että sinä saat tämän kaiken vähäisen maan.
se oli niin pieni että sen läpi näkyi.
en yrittänyt piiloutua sinne vaan riitti että suoritin toisille käsittämätöntä rituaalia ja olin poissa jopa itseltänikin, kukapa ei sitä kunnioittaisi, kukapa ei sitä myötäeläisi.

Ei kommentteja: