24.5.07

Kehtolaulu

Pääskyset lentävät matalalla, tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee lepakoita. Tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee kapistuksia, kynäveitsi ja okariino,
murhe ja pakomatka. Lepakot lentävät siivet suorina,
jännittyneinä. Lepakot lentävät pingottuneina
ja saavuttavat kaiken mutta menettävät paljon.
Lepäävät aamun suussa kaikkensa antaneina.
Mutta heidät on uuvuttanut leikki, karkelo, vauhti.
Häikäilemätön itsensä tuuleen heittäminen on heidät
uuvuttanut. Ja heidät on väsyttänyt herkeämätön
itsenään oleminen, uskollisuus, kuuliaisuus,
kirkon katon alla pesiminen, pinttynyt suuri laulu
joka painautuu kaulalle, niskaan. Selkään. Selkäpiihin.
Pääskyset sirkuttavat ja sirppinä leikkaavat taivaan.
Kuunsirppinä kuu leikkaa taivaan. Pääskynen lepää
illan suussa lennossa silmät auki. Silmät auki lepää
lepakko. Lapsi pingottaa kätensä ja räpyttelee pihalla
vielä ennen kuin nukkumaanmeno tulee, tulee lepo
vaatimalla vaatimaan. Lapsi, lepakko, pääsky, kuu.

Ei kommentteja: