27.12.05

säätiedoitukset merenkulkijoille parhaillaan

Tämä on minun lomani, nyt saan tehdä mitä tahdon.
Uh.
Jäin merkillisesti kahden aikaa koskevan kokemuksen väliin: toisaalta tuntuu toivottavalta, että aika jotenkin menee melko huomaamatta, ajan kulumisestahan on monenlaista hyötyä. Toisaalta tuntui hätäännyttävältä, että aika kuluu kuin se hupenisi tai raukenisi tyhjiin: kohta sitä ei enää olekaan, eikä mitään tapahtunut.
Eikö mitään tapahtunut? Mikä käy tapahtumiseksi?
Olen taas Turussa, kaupunki tuntuu jotenkin tyhjältä, ei kaupungilla ollessa vaan jotenkin vain kokemuksena, kuin olisin melko tyhjässä kaupungissa. Uutta jäätä ja jäänmuodostusta, kiintojäätäkin.
Aika todellakin kuluu, kiersi sen kampea tai ei.
Seija Simolan "Kun aika on" radiosta... mitenkäs tämä maailma, tämä näyttämö, nyt näin?

Ei kommentteja: