Se on kovin haurasta, en tohdi nojata siihen vielä
mutta teen siitä pienen merkinnän itselleni.
Jonkin silmun. Ja ajattelen tätä päivää.

Näyttelyn purkamisen jälkeen he ottivat keltaiseksi maalatut kivet
ja asettelivat ne joen varteen ja miettivät miten pian ne korjattaisiin siitä pois.
Kului kuukausia ja nyt vuodenaika saa ne muistuttamaan leskenlehtiä.

Te teitte taideteoksen lähitulevaisuuteen.

Niin teimme, hauraus ilmenee monissa materiaaleissa,
monissa prosesseissa, se on muovattavuuden ja sitkeyden poissaoloa
mutta jotain muotoa siinä on, jotain hyödyllistä, siitä voi aavistaa

se on siis hahmotelma. Se on jotain joka ei vielä uskalla näkyä
pysyvänä ja varmana itsestään. Se on siis viivapiirros tai kehikko.

(maku josta syntyy muistoja? Let's make a memory?
se tapa jolla tulevaisuus on nyt läsnä, hahmotelmana siitä,
miten tätä voi käyttää silloin, väistämätöntä jatkuvuutta,
tietä tai punaista mattoa joka kiertyy auki hieman edessäpäin,
kiertyy auki ja taaksepäin, itseä ja mennyttä kohti?)