Heräsin aamuhämärässä ja pieni rannekelloni laukkasi ympäri, ympäri...
Minun pitäisi yrittää elää välillä muusta kuin muistoista,
niin kuin olen nyt tottunut. Ehkä sinä voisit auttaa minua siinä.
Se alkoi hyvin, ymmärsin, ettei mennyt ole hukassa,
kuinka rikkaaksi tunsin itseni.
Luen vain vanhoja sanomalehtiä. Vanhoja kirjeitä...
Mutta sinun pitää ymmärtää millainen rikas seutu se on.
On esimerkiksi mahdollista nähdä, miten mehevää ruoho on,
kuinka sitä tekisi mieli haukata iso suullinen.
Ja miten aallot ovat jo tulossa kun vuorovesi nousee,
kermaiset aallot täynnä napattavaa kalaa.
Kun asuu muistoissa, saa myös kaikkien toisten muistot.
Tuolla on ihastuttava pieni kulkue pilviä horisontissa.
Meri on tänään valoisa kuin lupaus.
Haluaisin istua nyt kanssasi, en nurmikolla vaan jonkin puun alla
niin että se häikäisevä kirkkaus on juuri ulottuvilla.
Siten, että saatte onkalon... ehkä on pysähdyttävä tyhjyyden
ympärille hetkeksi ilman yhtäkään tuoksua tai kuvaa,
sitten se voi taas lähteä liikkelle, kudin,
paennut silmukka on poimittu takaisin...