30.12.05

aamun lehti iltapäivällä

Huomasin olevani täällä kirjoittamassa aivan kummallisiin aikoihin: posted at 2:25 AM, 7:45 AM... luoja nähköön en ole koko talvena herännyt ennen kahdeksaa kuin ehkä kahdesti, pakon edessä, enkä ole istunut tässä aamuöitä. Jokin systeemi antaa minulle fiktiivisen ajan johon syntyä fiktiivisenä hahmona, en saanut unta, oli pakko kirjoittaa, aamu vaalenee ikkunan takana, jokohan jaksaisin keittää kahvia

tähdet näkyvät juuri ja juuri, merkillinen vimma valaista Port Arthurin pihamaita suurilla työmaalampuilla, kissat näkyvät juuri ja juuri, mikä siinä on että Koistinen ei hyväksy Eetua vaikka ihmiset hyväksyykin, kaikki

tänään kävelin kioskille ja ostin lehden (kunpa olisikin ollut aamu). Kaupunginjohtajan virka-asunto koostuu yksityisestä ja julkisesta puolesta, mietin, millaista onkaan kuljeskella julkisella puolella, mielikuva heittää minut lisäksi aivan toiseen aikaan, Fannyyn ja Aleksanteriin, ja ehkäpä tosiaankin jonkin suuren elokuvan kuvauspaikalle. Siellä hipsuttelisin paksuilla matoilla, pelkäisin olevani jonkun tiellä, piiloituisin ikkunasyvennykseen suuren kirjan kanssa kuin Jane Eyre. Mutta samassa sanomalehdessä islantilainen sijoittaja (mikä boyish charm!) tuli ja varasi Helsingin legendaarisimmasta hotellista kokonaisen kerroksen käyttöönsä, yksityiseenkö vai julkiseen, ja ryhtyi napsimaan teleoperaattoreita. Ja hollantilainen sekatyömies kuoli ja haudattiin, koska elämällä ei ollut hänelle enää mitään annettavaa ja koska hautaus oli yhteisön viimeinen palvelus hänelle. Kukaan ei itkenyt hänen haudallaan mutta minä itkin keittiössäni. En varmaankaan ollut ainoa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Löysin! Litta!