muutamia sanoja itsereflektiosta

Muutamia sanoja tyytymättömyydestä:
se on vertaamista, mutta se on suhteetonta vertaamista, sitä, että ottaa mitan itsestään ja siristää silmiään, asettaa mitan peukalonsa ja etusormensa väliin, katsoo kättään ja siristää silmiään nähdäkseen taustalla jotain valtavaa, talon, kilometrin mittaisen sujuvasti etenevän tekstin, valtamerimatkan purjelaivassa, rakkaudella vaalitut perennat, mitä hyvänsä. Ja se geometria siinä on pielessä aina jo alun perin. Se voi unohtua ainoastaan jos jokin vie huomion toisaalle, jos tarvitsee sormiaan ja kättään johonkin muuhun.

Muutamia sanoja sellaisuudesta:
Niin voi aina sanoa, jotakin sellaista, ja voi tuntea miten maailma kerääntyy ympärille, katseen mahdollisuudet ovat täydet 360 astetta niin kuin aina mutta jotenkin ilma lepää ympärillä, korvien ympärillä, silmien sulkeminen hetkeksi on jonkinlainen puristus, siinä hetkessä maailma tulee puristetuksi kasaan ja täsmälliseksi pisteeksi mutta siitä ei ole seurauksia koska hetki meni jo. Maailma laajeni jo ja meni. Aika-avaruus ei vääntynyt. Ei tapahtunut mitään muuta kuin se että minä sanoin.

Muutamia sanoja työnteosta:
hulluinta siinä on, miten sitä ei aina tunnista. Hartioilla on jokin paino eikä tajua kannattelevansa jotakin. Mistä tulee mieleeni tieto, jolla fysiikanopettaja meidät häkellytti: jos kannattelee harteillaan 30 kilon jauhosäkkiä, liikuttamatta sitä mihinkään suuntaan, ei täsmällisesti ottaen tee työtä. Voimaan vastaaminen vastavoimalla ei ole työntekoa. Niinpä omia ajatuksiaan vastaan taisteleminen ei varsinaisesti ole työntekoa. Vasta askel sivulle on.